Leilän retki 30.5.2026
Teimme kiviretken Leilän hiekkakuoppaan lauantaina 30.6.2026. Aloitimme retken pajalta. Ilma oli mitä parhain ja aurinko helotti pilvettömältä taivaalta. Lakkiaispäivä verotti osallistumista ja meitä oli yhteensä seitsemän. Leilässä oli kaiveltu lisää kuoppia ja seulottua hiekkaa oli kasoissa, mutta kiviä löytyi.
Sorakuoppa on todellinen kivien aarreaitta, koska jääkauden aikaiseen reunamuodostumaan kulkeutui kiviä etäältäkin maastamme. Retkemme hienoimpia löytöjä olivat epidootti, savukvartsi ja paljon pelkästään kauniita viirullisia sekä pilkullisia kiviä.
Perheen lapset keräilivät innostuneina aarteita pikkuämpäreihinsä. Retken lopuksi grillasimme makkaraa, joimme kahvia ja söimme pullaa. Pulla kiinnosti pikkuväkeä.
Kevätretki Eräjärven louhokselle 9.5.2026
Vihdin korukiviharrastajien retki Eräjärven louhokselle. Meidän kerholta lähti mukaan 7 innokasta harrastajaa, yhdessä tai erikseen. Tulossa oli selvästikin täydellinen retkipäivä 🙂 !
Ajomatka sujui joutuisasti ihaillen keväistä maalaismaisemaa, ikiaikaisia kärrynpyöriä talojen seunustoilla ja muuttolintuparvia.
Perillä kokoonnuimme Eräjärven kivimuseolle kuuntelemaan paikan historiaa ja mineralogiaa gemmologi Tarmo Grönqvistin opastuksella.
Kivimuseo toimii historiallisessa 1864 vuonna rakennetussa lainaviljamakasiinissa kirkon kupeessa. Itse kirkko on yli 200 vuotias rustimallinen puukirkko.
Kaikkeen museolla ei ehtinyt edes tutustumaan, mutta nämä siis olivat ne, joita louhokselta voisi löytyä 🤔 ja se topaasi on vaaleansininen.
Tämän jälkeen vielä siirryimme "Jalokivikammioon", jossa saimme arvokasta opastusta myös jalokivihionnan saloihin.
Sitten varsinaiselle louhokselle.
Marko löysi heti niin hienon topaasin, ettei sitä voinut laittaa edes ämpäriin, vaan se meni taskuun ✨️
Markolta pyydettiin myös ahkerasti apua topaasin tunnistukseen, jossain vaiheessa, kun kaikki alkoi jo näyttää vaaleansiniseltä.
Joku taas yritti löytää mahdollisimman tummaa savukvartsia.
Tai vihreää turmaliinia, jota saattoi löytää vihreinä tikkuina yllättävistäkin paikoista
Tai hohtavaa vaaleanvihreää muskoviittia 🤗
Joka tapauksessa ämpäreihin kerääntyi aarteita ja lähtiessä voitiin todeta, että retki oli oikein onnistunut 😊
Kotimatkalla näimme jälleen tuon joutsenparven ja tällä kertaa saimme pysähdyttyä pellon laitaan. Löytyipä vielä pari maapähkinävoileipääkin joutsenille iltapalaksi 🖐️
Syysretki Leilään 4.10.2025
Kyllä sen huomasi, että syksy on tullut. Tuuli puhalsi suorastaan kylmästi kun kokoonnuimme pajan pihalle. Matkat ja terveysongelmat verottivat veteraaneja, mutta onneksi viimeisimmältä kurssilta jäseneksi tulleet henkilöt osoittautuivat erittäin innokkaiksi kiviretkeilijöiksi.
Kymmenkunta henkeä meitä oli kaikkiaan ja kyllähän siellä vanhoja vakioretkeilijöitäkin oli etsimässä – jos tällä kertaa osuisi kohdalle joku huippulöytö…
Saalista tuli monta ämpärillistä hiontaa varten.
Pihakiviosastoakaan ei unohdettu, mahtavan kokoinen kauniskuvioinen hiekkakivi ja vähän pienempi breksia raahattiin ylös montusta. Löytyi sieltä yksi ihan outokin kivi. Pieni osa siitä suorastaan hohti taivaansinisenä kivikasan varjopuolella, jossa aamukaste vielä viipyili paljastamassa kivien oikeat värit. Onko se joku erikoinen kide? Pieni osa pinnasta oli ihan metallinhohtoinen. Tarkempi tutkailu osoitti, että kivi on tainnut saada joskus tosi kuumaa, kuumempaa kuin nuotiotulta, kenties hitsauspillistä. Kiiltävän kohdan viereen on sulanut kiinni pieniä hiekkajyviä.
Kahvit juotiin ja eväät syötiin. Osa uusista jäsenistä meni sen jälkeen vielä ”santsikierrokselle” alas monttuun, mitähän mahtoivat löytää – varmaan nähdään pian pajalla.