Retki 21.9.2024 Leilään
Tarkoitus oli mennä retkelle Mustion louhokselle. Lupa oltaisiin saatu ja kenties vielä geologi oppaaksi, mutta turvasäännöt olivat liian tiukat meille, kaikilla olisi pitänyt olla turvaliivit, -kengät ja kypärät. Siispä pyysimme luvan vanhaan tuttuun Leilään ja nyt meillä pysyvä lupa sinne neljäksi vuodeksi. Edellisen käynnin jälkeen maisemaa pehmentämään oli kasvanut kaunista sammalta.
Mitään huikaisevan upeaa ei löytynyt, kvartsia, hiekkakiveä, jokunen epidootti, mutta nekään eivät olleet herkullisen vihreitä. Etsintämenetelmät ja välineet ovat ajan saatossa ”kehittyneet”, nuorimmaisella oli omat kottikärryt, lapio ja harava, varttuneemmilla retkituolit ovat yleistyneet. Toki ihan traditionaalistakin tyyliä vielä nähtiin.
Syksyn valokuvakilpailukin kummitteli mielessä. Lohkareita kuopalla toki oli, mutta niiden kuvaaminen oli hieman haastavaa, kun aurinko paistoi niin kirkkaasti, että pitkät varjot pyrkivät mukaan joka kuvaan.
Ja lopuksi sitten taas nautittiin retkieväät. Tällä kertaa matkassa oli kaasugrilli ja herkuttelimme yhdistyksen tarjoamilla makkaroilla. Mahtoivat ohi ajaneet autoilijat ihmetellä, miksi melkein tusinan verran ihmisiä on keräytynyt kapoisen metsätien varrelle aterioimaan. Ilahduttavaa, että mukana oli juuri jäseneksi liittynyt henkilö, joka on vasta alkamassa hionnan iltakurssin ja toinen jäsen, joka ei ole koskaan aiemmin ollut mukanamme retkellä. Oli oikein mukava retki.
Kevään kiviretki 18.5.2024 Valtatien Murske Oy, Leppäkorventie 110, Lohja
Huikaiseva toukokuun lauantaiaamu lähteä kiviretkelle: tuomet ja rentukat kukassa, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämpömittari näyttää hellelukemia. Onko ilma liian hieno, kun retkeläisiä kertyy kohteeseen alle kymmenen?
Retkikohteessamme murskataan kalliosta punaista graniittia ja pegmatiittia. Monimetriset ammutut pystysuorat seinämät loivat vahvan mielikuvan kanjonista. Varsinkin aivan hienoksi murskatut kasat ruokkivat mielikuvitusta – melkein kuin jossain aavikossa.
Yhdistyksemme perustamisesta tuli 35 vuotta 10. huhtikuuta. Ilmeisesti jäsenetkin ovat ikääntyneet samassa tahdissa sillä ensimmäisen kerran retkellä oli havaittavissa perinteisten työkalujen (suihkupullot, ämpärit ja moskat) lisäksi ihan uudenlaisia apuvälineitä: telttatuolit, kävelykeppi ja rollaattori. Vaan olipa paikalla myös tulevaisuuden lupaus.
Kivet olivat aika tasaisesti sitä punaista graniittia. Muutama huonokuntoinen apatiittikide löytyi, samoin pari palaa ”melkein” kirjomaasälpää. Ihan selkä vääränä ei tainnut kukaan kantaa saalisämpäriään. Taisipa jokunen lohkare tulla ikuistetuksi syksyn valokuvakilpailua varten.
Vielä oli jäljellä retken kohokohta, eväiden syönti ja makkaranpaisto paikallisten metsästäjien laavulla. Oli hienoa, kun saimme käyttää hyvinrakennettua tulipaikkaa ja tulella paistaminen onnistui, vaikka maastopalovaroitus oli päällä. Ja laavussa oli vielä pehmustetut penkit. Paikan isäntä, Juhana Salmenpohja piipahti pyörällä moikkaamassa meitä laavulla.
