Syysretki Forssan luontomuseon Mineraali- ja kivinäyttelyyn la 16.9.2023
Lähdimme pajalta klo 9.00, suuntana Wahreninkatu 4, A-rappu, 2. kerros, 30100 Forssa
"Uutuutena pysyvässä näyttelykokonaisuudessamme on ainutlaatuinen mineraali- ja kivikokoelma, joka on tieteelliseltä merkitykseltään ja laajuudeltaan Suomen kattavimpia esillepanoja. Suomen tunnetuista mineraaleista on yhteen kerättynä yli puolet, ja tuskin nykypäivänä vastaavaa voisikaan yksityishenkilö kerätä. Kokoelma on keräilijä Ilkka Järvelän työn tulosta 25 vuoden ajalta ja saatu lahjoituksena Luontomuseolle vuonna 2023. Suuri on monella yllätyksen tuntu, että voiko näin hieno kirjo tosissaan olla Suomen uumenista! Näytteet ovat tarkoin nimetty ja hyvin valaistu.
Kokoelman yhteydessä ihastuttavat ja inspiroivat taiteilija Eva Jarnen kivikorut ja äimistyttävät kiviset taulut. Maailmanluokan taideteokset kuvaavat ja nostavat esille Suomen luonnon kauneutta mitä vaativimman luonnonmateriaalin kautta."
Kahteen henkilöautoon mahtui koko retkiseurue, nuoriso-osasto toiseen ja eläkeläiset toiseen. Perillä meidät vastaanotti ystävällinen ja opastava henkilökunta.
Aluksi kiersimme ympäri ”Hämeen luonto”-lajistonäyttelyn: hyönteisiä, perhosia, prässättyjä kasveja, täytettyjä lintuja sekä isompia että pienempiä nisäkkäitä, kaikki suomalaista – näyttävä kokoelma.
Sitten päästiin siihen meidän seurueen pääkohteeseen, pysyvään kivi- ja mineraalinäyttelyyn. Ilkka Järvelä keräsi kokoelmaansa 25 vuotta ja lahjoitti sen Forssan luontomuseoon tänä vuonna. Kokoelmassa on yli puolet Suomen tunnetuista mineraaleista, kaikki luetteloituna kemiallisine kaavoineen ja löytöpaikkoineen. Uskomattoman upea kokoelma, vitriinikaupalla pieniä näytteitä
ja isompia näytteitä.
Lisäksi nähtävillä on Ahvenanmaan fossiileja ja Eva Jarnen upeita kaiverruksia ja kivimosaiikkitauluja.
Jos et päässyt mukaan retkelle käy ihmeessä katsomassa Forssan luontomuseo.
Kevätretki 27.5.2023, kohteena Pusula Hyönölä Keräkankare
Vau – onpa monttu muuttunut, ennen (taisi olla viime vuosituhannen puolella) tie meni suoraan sille montulle, johon meillä on lupa. Nyt jouduimme kiertämään viereisen kuopan kokonaan päästäksemme perille. Luojan kiitos portti oli auki, että päästiin perille asti autolla, kivien kantaminen niin kaukaa olisi ollut liikaa.
Ja kyllähän sieltä kiviä löytyi. Ensimmäinen ihmettelyn aihe oli erittäin rapautunut möhkäle – nimettiin se geologin aivoiksi. Tuli halu katsoa mitä moinen ”elin” on syönyt sisäänsä – ei löytynyt mitään mainitsemisen arvoista.
Löytyi kyllä mielenkiintoistakin: kuparirikas kivi joka oli paikoitellen patinoitunut upean vihreäksi, kaunis kideontelo ja ”vanha nahistunut peruna”.
Jotkut keräsivät kiviä erittäin maltillisesti, jotkut vähän enemmän.
Retkiseurue oli sangen pieni, vain 6 kaheliittia, 5 ”veteraania” ja 1 ”alokas”. Ilma oli mukava ja eväät maistuivat. Olisi sinne sopinut enemmänkin porukkaa.
