Kevätretki 27.5.2023, kohteena Pusula Hyönölä Keräkankare
Vau – onpa monttu muuttunut, ennen (taisi olla viime vuosituhannen puolella) tie meni suoraan sille montulle, johon meillä on lupa. Nyt jouduimme kiertämään viereisen kuopan kokonaan päästäksemme perille. Luojan kiitos portti oli auki, että päästiin perille asti autolla, kivien kantaminen niin kaukaa olisi ollut liikaa.
Ja kyllähän sieltä kiviä löytyi. Ensimmäinen ihmettelyn aihe oli erittäin rapautunut möhkäle – nimettiin se geologin aivoiksi. Tuli halu katsoa mitä moinen ”elin” on syönyt sisäänsä – ei löytynyt mitään mainitsemisen arvoista.
Löytyi kyllä mielenkiintoistakin: kuparirikas kivi joka oli paikoitellen patinoitunut upean vihreäksi, kaunis kideontelo ja ”vanha nahistunut peruna”.
Jotkut keräsivät kiviä erittäin maltillisesti, jotkut vähän enemmän.
Retkiseurue oli sangen pieni, vain 6 kaheliittia, 5 ”veteraania” ja 1 ”alokas”. Ilma oli mukava ja eväät maistuivat. Olisi sinne sopinut enemmänkin porukkaa.
Syysretki "Tontunhaudoille" Karkkilaan 24.9.2022
Olimme saaneet luvan vierailla Tontunhaudoilla, Murtohuhdantiellä Karkkilan Haavistossa hiekkakuopalla, jolla emme koskaan ennen olleet käyneet.
Ei näkynyt tonttua sen paremmin kuin hautojakaan, mutta kiviä kyllä oli. Varsinkin sahallemme liian suuria murkuloita, mutta kyllä niiden välistä löytyi sopivan kokoisiakin.
Kaikenlaisia mantelikiven tapaisia kiviä oli paljon, samoin epidoottia – tuntui että joka toinen kivi, jolle ruikkasi vettä, muuttui vihreäksi. Taisi olla kaksinkertainen onni, että oli niin hieno ilma – muuten olisi voinut repun henkselit katketa ylipainosta, kun olisi tarvinnut ottaa paljon enemmän kiviä talteen.
Kaikki retkeläiset, 7 vakavasti kiviin hurahtanutta ja pari toivottavasti tulevaa kiviharrastajaa saivat varmasti saalista talven varalle. Lopuksi taas söimme eväät, otimme ryhmäkuvan ja hajaannuimme omille teillemme.
Kevätretki Leilän soramontulle 21.5.2022
Toukokuu kauneimmillaan, tuomet ja kirsikat kukkivat, jokunen rentukkakin jo kukassa lämpimimmillä ojanpenkoilla – voisiko upeampaa säätä pyytää kiviretkelle? Seitsemän kivenhimoista harrastajaa kokoontui suosikkihiekkakuopalle Leilään hyvin varustautuneena.
Me löysimme vaikka mitä: paljon epidoottia, kvartsia, maasälpää, breksiaa, hiekkakiveä, monenlaisia liuskeita ja niitä Leilälle tyypillisiä raitakiviä, joista ei ihan tiedä mitä ne ovat. Upea möhkäle sinikvartsiakin siellä oli, mutta se oli niin iso, että ei saatu mukaan, eikä saatu siitä lohkeamaan pienempiäkään palasia. Piha- tai kotikiveksi matkaan pääsi kookas ufonmuotoinen raidakas kivi.
Lopuksi vielä juotiin kahvit ja syötiin eväät pois – eihän niitä voi takaisin kotiin viedä. Ihan antoisa retki, uudet jäsenetkin saivat kivasti materiaalia tulevaa talvea varten.
